hymysuin

Tämä syksy on erilainen kuin muut. Kaikki on paljon kauniimpaa. Meillä on oma salainen paikka jonne paeta kiirettä. Me istutaan pimeässä penkillä ja katsellaan kultaisia valoja. Me huomataan väkijoukon seasta vihreään reppuun sonnustautunut henkilö, ja törmätään siihen monta kertaa myöhemmin. Me uskotaan, että se on kohtaloa, jota ei voi ymmärtää kukaan. Me nähdään taivaalla lentäviä tähtiä ja pelätään universumin voimia, mutta silti me ollaan niin onnellisia. Kun me ajetaan maaseudun läpi pyörillä ja itketään melkein kyyneleitä luonnon kauneudesta. Kun sade kastelee meidät läpimäriksi ja me hymyillään. Kun arkea ei ole olemassa meidän elämässä. Ja kun syksyn synkkyys saa otteen meistä, ja me surkutellaan koeviikkoa. 

Joskus itkettää, joskus naurattaa, mutta onnellisuus on tunne, joka ei helposti katoa. Ei edes silloin kun surun kyyneleet valuvat poskille. Olenhan silloinkin onnellinen siitä, että itkeminenkin on mahdollista.